That's why I like you too much, too.

Kauniita sanoja, niin kuin aina elokuvissa. Otin eilen toisen askeleeni ruotsalaiseen kulttuuriin päin ja kävin katsomassa kovasti mainostetun Amir Chamdinin uuden leffan Om Gud Vill, joka lunasti lupauksensa saada katsoja hyvälle mielelle. Vaikkei ihan kaikkia riikinruotsalaisia vitsejä ymmärtäiskään, aina voi hymyillä 1970-luvun ihanalle tyylille ja ujoille miehille, jotka pussaa tyttöä vähän niin ku vahingossa.

Sitä paitsi leffassa voi nauraa Suomen ja Ruotsin suhteille ja sille, millainen kuva ruotsalaisilla on suomalaisista. So you are Finnish, after all? Nina Perssonin laulama suomalainen tango lumoaa, kenties siksi että äänen on tottunut kuulemaan rokahtavammissa yhteyksissä. Oi miksei saavu noutamaan, prinssi uljas. Mutta miksei Persson opetellut vähiä suomalaisia repliikkejään aksentitta?

Vaikka leffa oli nostalginen, söpö ja sitä paitsi jollakin tapaa tunnelmaltaan bergmanilainen, jäin miettimään, olisko koko pätkää tehty ilman Perssonia. Rokkitähti ensimmäisessä leffaroolissaan laulamassa suomalaista tangoa  ja huojumassa pillerihuuruissa. Taitaa vetää ruotsalaisia teattereihin itse leffaan katsomatta.