...pääni on jumissa. Liikaa valvomista kokemattomalle. Mutta tulipahan ainakin täytettyä vaihtarin velvollisuudet eli roikuttua baarissa pilkkuun asti. Pisteet siitä.

Ja toisaalta, olipahan pitkästä aikaa oikein kunnolla hauskaakin (näin kivaa iltaa ei ole todella tainnut olla sitten kuukauden takaisen Hyvinkään-vierailun). Istuttiin N:n kanssa tuntikausia Snapsissa Söderissä ja puhuttiin ruotsia göteborgilaispoikien kanssa. Kuten sanottu, natiivien kanssa sanailu on maailman parasta (ilman taustahälyä ja humalaa olisi tosin ollut helpompaa).

Hassua huomata, kuinka itsekeskeiseltä sitä mahtaa natiivien silmissä vaikuttaa, kun koko ajan puhua pälpättää itsestään. "Joo musta tulee isona ulkomaantoimittaja ja ainiin arvaa mitä viime viikolla olin juttukeikalla ja joo kyllä mä tahtoisin Saksaan asumaan mutta en tiedä taidan kuitenkin mennä Suomeen ja aijaa sä olet sitä mieltä että mä puhun jo ruotsia hyvin no kiitos aimutta mitäs sä muuten teet? Mikä sun nimi muuten olikaan?" ;) On otettava kaikki irti, kun tulee tilaisuus puhua ruotsia kunnolla, ja omasta elämästä on tietysti helpointa puhua, kun tietää mistä puhuu (suunnilleen). Kerroin jopa graduni aiheesta, mitä en tiennyt lainkaan osaavani ruotsiksi. Hii.

Parasta oli, että Johan-pojalla oli sormus nimettömässä :) Ei turhia luuloja, mahtavaa (voi hyvällä omallatunnolla ottaa ilmaiset viinilasilliset vastaan). Sain jopa hyviä neuvoja siihen, kuinka mun tässä tilanteessa ehkä todella kannattaa käväistä Suomessa. Mies meinasi jopa, että Suomeen jäämisen riski on melko suuri. Du ska väl inte flytta till Tyskland, du ska bara stanna i Finland. Absolut.

Men först ska jag till Afrika. I alla fall.