..........piti laskea kymmeneen ennen kuin alan kirjoittaa tätä. Tänään olen ihan viimeistä myöten vakuuttunut Ruotsin mahtavasta maineesta uuden tekniikan ihmemaana.

Yliopistolla on tasan yksi tietokoneluokka, jossa ilman vaikeuksia voi käyttää usbitikkuja ja ladata tiedostoja, jopa pieniä kuvia. Luokassa on noin kymmenen tietokonetta, neljäkymmentä astetta lämmintä ja ikuinen jono.

Lisäksi on toinen, melko suuri luokka, jossa koneita on useita kymmeniä. Ne kuitenkin lähestyy eläkeikää, harkitsee tekemisiään ja kaatuu tasaisin väliajoin. Koneilla voi kuitenkin kirjoittaa ja jopa lukea sähköpostin liitteet. Mutta juuri nyt luokka on kiinni (ei selitystä, pelkkä ilmoitus ovessa), suunnilleen siihen asti kun mun ruotsin tunnit alkaa.

Kolmanneksi yliopiston kellarikerroksessa on kaksi luokallista tietokoneita, joita en suostuisi esittelemään kenellekään ulkopuoliselle, jos vastaisin yliopiston pr:stä. Koneet ei jaksa ladata edes yhden sivun word-tiedostoja (kaikissa ei ole koko wordia), usbitikku on täällä tieteiselokuvaa ja näppikset on niin ikääntyneitä, että joka toinen näppäin on ehditty hakata rikki.

Tosin luokkaa on kiittäminen siitä, että sain nyt avauduttua tästä asiasta blogiini, viimein (on ollut mielessä siitä asti kun tänne ekaa kertaa astuin). Alun perin tulin tänne kellariin kirjoittaakseni gradua, mutta teksti on mulla usbilla word-tiedostona.

Onneksi mulla on kuitenkin penaali ja kyniä. Niille on Tukholmassa käyttöä.