Huomasitteko?

Blogi sai tänään uuden nimen. Oikeastaan se olisi pitänyt vaihtaa jo eilen ystäväni E:n kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Lyötiin taas viisaat päämme yhteen messen avulla ja tultiin siihen tulokseen, että elämä on yhtä tasapainon hakemista. Juuri, kun luulee pysyvänsä pystyssä, horjahtaa taas ja joutuu eli saa aloittaa alusta. Nimenomaan uusien alkujen takia elämä on niin hienoa. Kun koskaan ei tule valmista. Ja samasta on kyse myös tässä kirjoittamisen kaipuussa: tasapainoilen, pohdin ja punnitsen.

Tänään onkin ollut erityisen tasapainoinen olo, koska olen vaeltanut koko päivän ristiin rastiin Tukholmaa vanhempieni kanssa. Olen kai vielä sen verran lapsi, että kaipaan välillä todella tunnetta siitä, että joku on välillä minusta vastuussa. Tai että edes ollaan pari päivää vastuussa toisistamme. Ulkomailla asuessa murheet painaa omia hartioita selvästi enemmän kuin koti-Suomessa, vaikka puhuiskin äidin kanssa puhelimessa melkein joka päivä.

Huomenna vaelletaan lisää, luulen, kun vuorossa on Gamla Stan. Toisaalta viimeistään torstai-iltana arki taas loksahtaa paikalleen: valtio-opin seminaarin kirjallinen työ, saman kurssin essee, ruotsin tunnin esitelmä, iso-gee, kolumni, työpaikkahakemus. No, sitä suuremmalla syyllä täytyy huomenna nauttia auringosta. (Ja kenties lähteä hieman hipaltamaan viikonloppuna tämän viikon kahden ahkeran työpäivän kunniaksi...)