Alussa oli ihmettelemistä, mutta nyt se jo sujuu, rikssvenska. Kieli heijastaa hienosti sitä yltiöpositivismia, joka täällä vallisee. Muutama mainio esimerkki:

:: Ha det bra! :: Ollos hyvin, siis hyvää jatkoa. Sanotaan täällä aina kun erotaan. Kuinka monta kertaa Suomessa oon sanonut kavereilleni että hyvät jatkot? Luvattoman harvoin. Onneksi nyt osaan.

:: Pusspuss! :: Suomessakin tunnettu pusipusi. Kuuluu metrossa ja bussissa alinomaa, kun joku on lopettamassa puheluaan. Sanotaan niin poika- kuin tyttöystäville.
 
:: Är det bra så? :: Onko hyvä näin, toisin sanoen haluatko vielä jotain muuta, typ kaupan kassalla tai kahvilassa. Kun suomalainen kysyy että otatko vielä jotain, ruotsalainen vetoaa asiakkaan tyytyväisyyteen.

:: Ingen fara. :: Ei vaaraa, eli ei se mitään. Kun vaikkapa tönäiset jotakuta ohimennen metrossa ja pyydät anteeksi, saat useimmiten vastaukseksi tämän, ja päälle vielä kauniin hymyn. Suomalainen versio tästä olis jotain sellaista kuin "oho" (anteeksi) ja "hmmmm" (ei se mitään).

:: Tack snälla! :: Kiitos kiltti sinä, kauniisti tehty. Suomalainen sanoo hädin tuskin kiitos, ruotsalainen kehuu vielä kiltiksikin.

Tähän ei voi muuta sanoa kuin että tänk poooossssitivt, erästä uustukholmalaista kaverinkaveriani lainatakseni.