Ihmeellistä. Olen tänään hoitanut kaksi niin sanottua virallista asiaa sen kummemmin kohonneesta verenpaineesta kärsimättä.

Menin aamulla ensitöikseni (no, DN:n lukemisen jälkeen - tulee niiiiin ikävä sitä Suomessa) paikallisen nettifirman pakeille, irtisanomaan sopimukseni. Siis ennen yhden vuoden vähimmäistilausajan umpeutumista. Olin varautunut vaikka millä todistuksilla ulkomaille muutosta ja psyykannut itseni kestämään asiakaspalvelijan ilkeän hymyn, kun se sanois että "dessa intyg duger inte, du måste helt enkelt betala för hela året".

Tämän sijaan poika katsoikin papereista asiakasnumeroni, näppäili tietokonettaan jotain kaksi sekuntia ja sanoi että "så, ditt abonnemang är uppsagt från och med slutet av maj". Olin vastavuoroisesti sanaton pari sekuntia, kunnes osasin kysyä, että eikö tarvitse edes allekirjoittaa mitään. Ei tarvinnut, pelkkä todistus asiasta käteen ja hejdå.

Sitten ajoin tunnelbanalla Östermalmille ja menin Sambian suurlähetystöön. Tarkistin vielä ovella pariin kertaan, että kaikki paperit on varmasti mukana ja oikeissa kuorissaan. Menin tiskille ja esitin asiani. Lisa-niminen virkailija selasi paperit läpi, varmisti vielä että meidän on tarkoituskin hankkia opiskeluluvat vasta paikan päällä Lusakassa, hymyili ja lupasi paperit valmiiksi perjantaiksi.

Jävla bra, varför funkar inte allt bara så där?! Vaikka ulkomaalaisten vastaanotto ehkä vähän takkuaa täällä(kin), pois pääsee ja päästetään helposti. Ha det så bra, vi ses (bättre om inte, faktiskt).