Mutta nyt rikon hiljaisuuden. Olen viime viikkoina pohtinut muun muassa sitä, millainen on hyvä toimittaja ja istunko itse omiin määritelmiini. (Tästä on puolestaan aiheutunut pientä bloginpäivityskammoa, joka on näkynyt tänä hiljaisuutena.)

Kirjoittanut olen kuitenkin kovasti, ja se on ihanaa. Ja kun siitä vielä maksetaan, niin ei yhtään huonompi homma (positiivisen ajattelun kurssi). Täytynee kuitenkin muistaa ottaa sen verran rennosti, ettei intopäälle käy kuten viime vuonna näihin aikoihin. Auts!

Kirjoittamisen ja huolehtimisen lomassa sellainen uusi ajatuksenpoikanen on kuitenkin päässyt syntymään, että. Kiireessä sanat ihan koska vaan alkaa helposti tarkoittaa ei oikeastaan ikinä. Kalenteri täynnä sitä sun tätä, ja kaveri soittaa, milloin olis aikaa nähdä. Ihan koska vaan. Auts.