Olo on raukea. Tänään olen tehnyt vain asioita, joista pidän: juonut aamukahvia, viettänyt tunteja tietokoneen ääressä juttua kirjoittaen, kävellyt aurinkoisessa pakkassäässä Södermalmille, ehtinyt ihan pienesti ostoksille ja harrastanut liikuntaa. Kohta otan kirjan käteen ja käyn peiton alle, toivon että saan nukkua ja nähdä unia, kuten viime öinä yleensä. (Huomaan, että unet on tulleet takaisin sitten tammikuun. Saattaa tosin johtua siitä, että nyt todella nukun.)

Eilinen oli kuitenkin oikeastaan vielä hienompi päivä kuin tänään. Tai no, hieno iltapäivä ja ilta. Aamupäivä meni jännittäessä, mutta tällä kertaa syystä - menin iltapäivällä juttukeikalle, haastattelemaan Bakhtiar Aminia. Järjettömän mielenkiintoinen, suuri mies, joka rauhoitti hymyllään pienen pelokkaan freelancejournalistin ihan tuosta vaan. Harmi tosin, että haastattelulle oli aivan liian vähän aikaa. Ruotsin TV4:n toimittaja otti omansa alta pois ;) No, ensi kerralla osaan ja uskallan kiilata itseni ensin.

Illalla sain vielä vaihtaa ajatuksia erään toisen mielenkiintoisen ihmisen kanssa. On hienoa huomata, että jonkun kanssa voi todella vaihtaa ajatuksia, ettei asioiden sanominen ole vain tyhjiä lauseita. Lisäksi on hurjaa, miten päällisin puolin niin kovin erilaisilla ihmisillä on niin samankaltaisia kokemuksia. (Saattaa toki olla, että oikeastaan olemme hyvinkin samanlaisia. Elämä vaan on heitellyt eri suuntiin, ja taitaa heitellä vieläkin.)

Harmaista sanoista päästiin onneksi takaisin väreihin. Toivottavasti huomenna(kin) paistaa aurinko, niin maailman värit näkee selkeämmin.