Kahvia mukissa, sunnuntai. Autuasta. Mutta. Viikon paras asia tapahtui kuitenkin jo eilen.

Suomi voitti Tsekin lätkässä!

Siis. Minähän en ole mikään jääkiekko-, saati urheiluhullu noin ylipäänsä. Mutta täällä ulkomailla (joopa joo) tulee se sellainen Suomi-kompleksi pintaan, kuitenkin. Tai ehkä varsinkin, kun on kyse Ruotsista ja jääkiekosta. Lisäksi meillä oli suomalaisporukassa eilen yksi urheilutoimittaja (http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jpalmen) mukana, joten eihän siinä voi muuta kuin innostua.

Lisäksi paikalla oli hollantilanen Joost, joka ei koskaan ennen ollut katsonut jääkiekkoa, ei televisiosta eikä mitenkään muutenkaan. Siinä sitten selitettiin lätkän sääntöjä ja koetettiin muutenkin vakuutella että tän lajin katsominen on oikeasti ihan hauskaa. Siinä vaiheessa, kun molemmat Koivun veljekset oli saaneet jäähyn ensimmäisen erän ensimmäisten minuuttien aikana ja jossain vaiheessa Jagria murjottiin verille asti, mies katsoi meitä vähän kummissaan. "Tää kuuluu lajin luonteeseen", hymyiltiin. Suomalaiset on hulluja, joo, sehän tiedettiin. Opin siinä itsekin jotain uutta, nimittäin: tuomari voi lätkässäkin määrätä rangaistuslaukauksen kesken pelin. Kuulemma.

Harmi ettei ennätetä olla täällä niin pitkään, että nähtäis kesän futismatseja Saksasta. Joost vois selittää koko likkalaumalle, miksi aina välillä joku kummastakin joukkueesta menee kentän kulmaan ja potkaisee pallon sieltä peliin, miksei futiskentällä ole samanlaisia aloitusympyröitä kuin lätkäkaukalossa ja miksei pallonpotkijoita vaihdeta kentältä samaan tahtiin kuin kiekkoilijoita.

Näytetäänköhän muuten Sambian tv:ssä lätkää? Vi ska se.