Ihan pieni jälkikirjoitus vain. Tuon aamuisen avautumisen ja v-tutuksen jälkeen lienee paikallaan mainita mukavasta ensimmäisestä kevätpäivästä. (Todella, tänään oli koko päivän jotain kuusi astetta lämmintä. Lux!)

Oltiin A:n kanssa Djurgårdenissa kävelemässä yli kaksi tuntia. Meri, metsää, avaruutta. Ihanaa, kenties alitajuisesti toivottua vastapainoa kaupungin alituiselle kiireelle. Suunniteltiin jo piknikiä keväämmälle! Kun voimat loppui (heh, taisin olla ainoa jolta ne loppui, salmiakista huolimatta), ajettiin vanhalla seiskan raitiovaunulla Norrmalmstorgille. "Vagnen stannar bara vid hållplatsen", seinällä opastettiin. Turha huitoa tai kilauttaa kuljettajalle muualla!

Raikkaasta ilmasta huumaantuneena olen nyt sitten ihmetellyt ja ihastellut, kuinka mahtava kaupunki Tukholma todella on. Täällä on niin paljon paikkoja, joista pidän: Södermalmin putiikit, Gamla Stanin kahvilat ja vanhat talot, uusi tuttavuus Djurgården ja upea luonto, Östermalmin schickimicki-rakennukset ja ylväs tunnelma. Melkein haluaisin jäädä tänne!

Nyt sitten ei muuta kuin ruotsin kirja käteen, kynttilät palamaan ja kuulokkeet korviin. Jatsin tahtiin on hyvä kirjoittaa esseetä illan ratoksi...