M tuli tänään Tampereelta käymään ja pyysi näyttämään Tukholman legendaarisiksi muodostuneita paikkoja. Meni vaikeaksi. Harkitsin tarkkaan ja päädyin seuraavaan:

*Aamukahvit kampuksella. Ulkoilmaa, linnunlaulua. Übercooleja opiskelijapoikia, tyttöjen kopisevia korkoja ja Pressbyrånin automaattikahvia. Le-gen-daa-ris-ta.
*Stockholms Stadsmission, Södermalm. Ihania tuunattuja vaatteita, kirpparin hajua ja mukava henkilökunta. Viimeinen harvinaista huvia täällä.
*Kilometrirappuset, Nacka. Henkkanin mäelle ei huonokuntoiset läkähtymättä nouse! Ja DDR-talot vetää paatuneimmankin sanattomaksi. Promise.
*Slussen. Maanalainen bussiterminaali, jonka onnikoilla pääsee Henkkaniin, kun viiskolmonen ei enää kulje. Öiset tunnit baari-iltojen jälkeen. Under the bridge, niinku.
*Hamngatan - Dramaten - Birger Jarlsgatan - Kungliga Biblioteket. Keskustasta schickimickien Österille, teatterin ja kirjaston ylväyteen. Kaupungin kauneutta parhaimmillaan.
*T-Centralen ja takas Siljalle Värtahamneniin. Afrikkalaista rummutusta, tungosta, pölyä ja tunkkaista hajua metrotunnelin suulla. Niin Tukholmaa.

Jag har blivit van vid denna stad, jag är hemma här. (Och snart är det förflutet.) Kolme kuukautta ei riitä alkuunkaan.