Niistän ja yskin ja niistän. Nyt tämä Tukholman kalsean kostea nollakeli viimein vaati veronsa ja sai nenäni vuotamaan. No, ei muuta kuin pitkiä päiväunia ja paljon hunajateetä (löysin uuden lempparin muuten, jopa paikallisen Ican eli suunnilleen Siwan valikoimasta: persialainen earl grey. suosittelen), niin kuin tänään.

Ja tähän on tietysti pakko lisätä että onneksi on Mummi. Mummi toivottaa joka aamu hyvää huomenta ja iltaisin kauniita unia, ja huutaa aina hej så länge kun lähden kaupunkiin. Mummi on mainio, vaikka 80 vuoden ikä jo painaa siinä määrin ettei ulos jaksa usein mennä eikä lehdestä näe lukea ilman suurennuslasia.

Tästä huolimatta me tullaan Mummin kanssa erityisen hyvin toimeen :) Saatetaan jutella tuntitolkulla siitä, millaista Helsingissä oli sodan aikaan, miksi kaikissa ruotsalaisissa leivissä on siirappia ja miksi saksalaiset on sitä mieltä, että ordnung muss sein.

Parasta on kuitenkin se, että voidaan puhua asioista viidellä kielellä. Standardikieli meidän hushållissa on ruotsi, mutta kun oikein innostutaan, suomi pukkaa läpi ihan huomaamatta. Joskus mietitään, miten mikäkin asia sanotaan ruotsin lisäksi englanniksi, saksaksi ja italiaksi (musta tosin ei tuossa viimeisessä ole paljoa apua, kun osaan sanoa vain non capisco, en snaijaa). Eilen selitin Mummille innoissani, kuinka Ich hab im Schwedischunterricht neben einigen Deutschen gesessen... ja Mummi vastasi että Si, si :)

Joka tapauksessa toivon persialaisteen ja Mummin aurinkoisuuden myötävaikutuksella tervehtyväni viikonlopuksi. Jos lähtis taas vähän katselemaan paikkoja - ja sit vois taas herätä sunnuntaiaamuna siihen, kun Mummi huhuilee että tule nyt jo kertomaan, tapasitko baarissa mielenkiintoisia tyyppejä!