Nyt tuntuu jo paremmalta, kiitos ymmarryksesta kaikille :) Taa on tallaista vuoristorataa, etta yhtena paivana alas laaksoon ja toisena takas taivaisiin. Ihanaa ja kamalaa melkein samaan aikaan.

Ollaanpahan taas lonnittu kaksi ensimmaista paivaa tasta viikosta, kun maanantaina maa jumitti sankarien paivan ja tiistaina yhtenaisyyden paivan kunniaksi. No, ainakin mulla oli kylla erityisen mukavaa, Lassin kaa hengasteltiin ja totesinpahan taas etta se on oi niin fiksu. Vau.

Viime viikonloppuna puolestaan oltiin Livingstonessa tuolla melkein Zimbabwen rajalla ja kaytiin kattoo Ne Putoukset. Aivan alytonta. Todennakoisesti mahtavin luonnonilmio, jonka ikina olen nahnyt. Pituutta yli kilometri ja korkeutta satoja metreja, vetta tuhansia ja taas tuhansia kuutioita minuutissa. Aurinko kuivas ihanasti, kun uitetut finskot rampi varjosta takas ihmisten ilmoille!

Myos Livingstonen kaupunki oli hieno kokemus. Aivan erilainen paikka kuin Lusaka, Livarissa kun on nahty valkoisia ennenkin. (Paikkaa kutsutaan Sambian turistipaakaupungiksi.) Ei oltukaan mitaan nahtavyyksia enaa vaan ihan tavallisia tyyppeja, joille ei tartte huudella ja joita ei tartte tuijottaa. Hieno tunne. Turismin tuoman muutoksen huomas myos vieraanvaraisuudessa ja palvelualttiudessa: ravintolassa oltiin ystavallisia ja kohteliaita, ja jopa autoilijat vaisti tieta ylittavia jalankulkjoita (joskus).

Livarissa paastiin myos tanssimaan, ja sekos oli siistia. Jostakin syysta paikallisten lanteet oli jotenkin tahmeat ainakin niissa paikoissa, joissa kaytiin, joten baarissa tanssiva muzunguneiti sai kylla ihailua kerrakseen. Tuli ilmaista juomaa ja kysymyksia tyyliin where did you learn to dance like that. Olin niin otettu etta vau, se on jo jotain jos afrikkalaisetkin tykkaa kun tanssin :D

Nyt on sit suunnitelmissa painaa duunia taa viikko, ja ehka lahtea kokeilemaan tanssijalkaa uudelleen lauantaina. Lassi ja Johanna haluaa tanssimaan salsaa Ruskeaan Sammakkoon, ja se on pakko nahda! Eli nailla evailla, hyvalla mielella.