Pieni kertaus: Ruotsin ulkoministeri Laila Freivalds otti ja lähti eilen tiistaina, pitkän painostuksen jälkeen. Oli tsunamikatastrofia, pilakuvakaaosta ja muutenkin liian vähäistä arvovaltaa maailman isoilla skeneillä. Ruotsin politiikassa tuulee, ainakin 25 metriä sekunnissa, ja pirun kylmästi.

Onneksi journalisteilla kuitenkin on keinot saada homma takas haltuun. Tämän aamun Dagens Nyheterissä valtio-opin professori Tommy Möller (kyllä, juurikin se partavaahtomies) pääsi ääneen debattisivulle varta vasten tilatussa jutussa. Möllerin mielestä tärkeää ei Freivaldsin tapauksessa ollut se, toimiko hän oikein vai ei, vaan se, näyttikö toimintatapa oikealta mediassa. Freivaldsilla ei ollut taitoa pelata merkkejään oikein tiedotusvälineiden kanssa.

Svenska Dagbladet puolestaan laajensi heti perspektiiviään ja kirjoitti varsinaisen erouutisen lisäksi siitä, kuinka Ruotsin demarit menettää jäseniään jatkuvasti. Aika heikkoa, näin vaalivuonna. Ääneen pääsi tässäkin lehdessä valtio-opin professori Tommy Möller (kyllä, juurikin). Svenska Dagbladetille mies ei tosin laukonut yhtä varmoja näkemyksiä kuin DN:lle, tyytyi vaan sanomaan, että viimeaikainen kohu muiden muassa Freivaldsin ympärillä kenties saattaa vaikuttaa jäsenkatoon.

Onneksi siis saatiin taas totuus esiin tässäkin asiassa. Ensinnäkin medialla täytyy olla mielettömästi valtaa, koska poliitikkojen täytyy miettiä enemmän sitä, miltä niiden tekemiset näyttää kuin sitä, mitä ne itse asiassa tekee. Toiseksi toimittajat toimii erittäin rutinoituneesti: Koska journalismin pitää olla paitsi nopeatekoista myös nopeaselkoista, asioista - kuten Freivaldsin sanomisista - piirretään hyvin yksioikoinen kuva. Samaan nopeatekoisuuteen perustuu myös se, että kumpikin maanlaajuinen päivälehti kysyy nimenomaan Tukholman yliopiston valtio-opin professorin näkemykset asioihin.

Tässä tapauksessa nimenomaan herra professori näyttää pelanneen korttinsa oikein tiedotusvälineiden kanssa. Möller kuuluu (oman journalistisen taustatyöni mukaan) ainakin DN:n Debattin päätoimittajan Mats Bergstrandin piireihin.

Ja mistä muuten vetoa, että meidän ensiviikkoinen valtio-opin esseetehtävä (kyllä, juurikin samaisen herra professorin laatima) käsittelee jollain tavalla Ruotsin demareita puolueena, kenties jopa tapausta Laila Freivalds?