Ajatukset on tänään harhailleet niin, että sivupolut, kivikot ja karit on kaikki tulleet kolutuiksi. Kauheasti pieniä langanpätkiä, joista mistään ei oikein tunnu saavan kiinni. (No, kirjoitin mä sentään gradua koko päivän.)

Sielullinen sietokyky. Kuinka monen vuoden ajatuksia ihmisen pää on suunniteltu kestämään? (Ihmisten luoja ei varmasti voinut alun perin tietää, että joskus ne pöljät kehittää sellaisen lääketieteen, jonka avulla ne elää satavuotiaiksi.) Kasautuuko elämän aikana ajatellut ajatukset ja rankat kokemukset korvien väliin niin, että jossain vaiheessa ylittyy jokin näkymätön raja? Masentuiko Mummi sen takia, että se on elänyt niin paljon ja kokenut - liikaa?

Maailman paras maa. Eilen tapasin pojan, jonka mielestä Ruotsi on - ihan rehellisesti - maailman paras maa. Siksi se haluaa jäädä tänne loppuelämäkseen eikä palata kotimaahansa Ranskaan. Aamulla luin Dagens Nyheteristä, että Tukholman metrossa oli yritetty raiskata kaksi 15-vuotiasta tyttöä illalla yhdentoista aikaan. Vaikka tytöt oli huutaneet apua, kukaan vaunussa istuneista ei ollut tullut väliin. (Toinen oli onneksi päässyt karkuun ja saanut kuljettajan pysäyttämään junan ja soittamaan poliisin. Mies saatiin kiinni.)

Kopinakengät. Meidän piti M:n kanssa viettää tänään "hurja ilta". Lähdettiin toiveikkaana kampusalueen opiskelijakylään yhden kaverin luo "etkoille". Kävi ilmi, että oltiin ainoat paikalla. Lisäksi riemua nosti se, että mä en ollut ehtinyt päivällä Systemiin. Kansankodissa kansalaisia kaitsetaan niin tehokkaasti, että lähikaupasta ei saa edes keskiolutta, saati siideriä, ja System sulkee lauantaisin kello 15. "Hienoa". Kaveri oli kuitenkin sen verran menopäällä, että päätettiin olla lähtemättä mukaan hilpeään seurueeseen selvin päin. Sitä paitsi matka olis suuntautunut Stureplanille, kaupungin kaikista schickimickeimpiin baareihin. No, olis mulla ollut ne kopinakengät, mutta toisesta päästä puuttui niin paljon pitoisuutta, että tulin suosiolla tälle puolelle kaupunkia. "Hurja ilta".

Yhteenvedoksi vois todeta vaikka, että kenties illan tarkoitus olikin päättyä näin. Jottei ainakaan tule keränneeksi liikaa kokemuksia tai joudu öisessä metrossa kohtaamaan ikäviä asioita, joita tapahtuu myös maailman parhaassa maassa. Onneksi huomenna on uusi päivä.