Kotona ollaan, sikäli kuin tämä pieni kolo täällä nyt minulle kotia merkitsee. (Ainakin jonkinlaista itsenäisyyttä.) FlyMe oli taas tapansa mukaan myöhässä, tällä kertaa melkein tunnin. Erityisen ikävää istua väsyneenä ja nälkäisenä hiljaisella lentokentällä sunnuntai-iltana, jolloin pää yleensä muutenkin täyttyy kummallisista ajatuksista.

Tänä iltana siellä painivat keskenään kaikki ne kokemukset ja näkemykset, joita viime viikon aikana ehdin kerätä. Kodin paikka, asettuminen ja kuitenkin kaukokaipuu, valmistuminen, tulevan ammatin miettiminen ja siihen liittyvä alemmuuden tunne, ystävien ja perheen (suuuuuri) merkitys ja niiden kaikkien ikävöiminen. Noin niin kuin muutamia mainitakseni.

Joka tapauksessa viime viikon saldo on ehdottomasti enemmän kuin erittäin paljon plussan puolella. Kaikkien ihanien ihmisten tapaamisen ja kaikkien ajatusten vaihtamisen jälkeen on hyvä mieli käydä nukkumaan kohti uutta viikkoa, lopun alkua Tukholman-elämässä. Vielä en osaa tätä loppua surra, onneksi.